Jees, ensi-ilta tuli ja meni. Hyvinkääsaliin kerääntyi palttiarallaa 200 suomalaisesta indieleffasta kiinnostunutta katsojaa. Päällimmäisenä tunteena on valtava helpotus; parin vuoden työ on viimeinkin saanut päätepisteensä. Toki jäljellä on vielä markkinointityötä, DVD:n työstöä ja muuta pientä sälää. Mutta ainakin leffa on nyt saatu kunnialla esitettyä. Aivan vitun mahtavaa.
Bileet oli juuri niin raisut kuin odottaa sopi. Kamera hävisi, ohjaaja huusi ja oksensi, kuohari virtasi ja tissit pomppivat.
Anyhoo, Vuohi ei jää tuleen makaamaan. Seuraavaa elokuvaa aletaan pikkuhiljaa valmistella. Tarkoituksena olisi saada puristettua tuotanto aikataulu huomattavasti tiiviimmäksi kuin Lasaruksen kohdalla. Virheistä pitää pystyä oppimaan. Myöhemmin tänä vuonna pitäisi myös olla pitkästä aikaa pientä vinyylijulkaisua tulossa. Siitä varmasti lisää myöhemmin.
Mutta Lasarus on nyt herätetty leikkauspöydän kohmeesta ja tuotu verta vuotavana kansan raadeltavaksi. Mahtava fiilis.
