Välinpitämättömyyden ripulisanko

Koin valaistuksen tänä vuonna Rakkautta ja anarkiaa -festareilla. Ehdin käydä tarkastamassa reilun tusinan leffaa, joista suurin osa oli hyviä tai helvetin hyviä. Mennessäni vaahtoamaan imdb:seen vaikka jonkun Lovesicknessin hienoudesta, huomasin että sielläkin ko. leffan oli bongannut vain reilut sata ihmistä. Verrokkina vaikka The Dark Knightin arvostelleet vajaat 300 000 ihmistä. 

Tavallaan sitä tuntee itsensä etuoikeutetuksi päästessään näkemään noin harvinaista herkkua. Toisaalta harmittaa ajatellakin tuhansia loistavia elokuvia, joita en tule koskaan näkemään, vain koska en tiedä niiden olemassaolosta. Eritoten vituttaa ajatella, kuinka ihmiset missaavat hienoja leffoja (tai musaa, kirjallisuutta, whatever) upottaessaan päänsä välinpitämättömyyden ripulisankoon. 

Maailma on tupaten täynnä hieno taidetta. Miksi siitä sitten suodattuu meille vain muutama promille, sekin täyttää tuubaa? Luulisi, että internetin valtakaudella, kun kaiken saa nappia painamalla, olisi ns. hyvä taide kokenut uuden kukoistuskauden.

Sen sijaan on käynyt täysin päinvastoin; Elokuvateattereissa näytetään vain kaikkein kusisimpia Hollywood blockbustereita, hyvästä eurooppalaisesta (tai amerikkalaisesta, aasialaisesta, ...) elokuvasta ei ole tietoakaan. Listamusiikista en edes viitsi alkaa paasata.

Kauan sitten, ennen kuin meikäläinen oli syntynyt, saattoi Suomessa kävellä elokuvateatteriin katsomaan Fellinin, Godardin tai vaikka Kurosawan elokuvia. Isoveljen kaverilta saatua kahdeksannen sukupolven suttuista Braindead-kopiota varjeltiin kuin Torinon käärinliinaa. Undergroundmusiikkia jaettiin nauhanvaihtoverkostoissa; uusimpien bändien demot kulkeutuivat kasetilta toiselle ympäri maailmaa. Kirjeitse.

Minusta tuntuu, että samalla kun kaiken on alkanut saada suoraan kotisohvalle tarjoiltuna, on myös mielenkiinto kaikkea kohtaan kadonnut. Enää ei edes haluta ottaa selvää, voisiko olla olemassa jotain vaihtoehtoista tavaraa. Luotetaan siihen, että kun kaikki muutkin diggaavat tästä, minäkin diggaan. Ei haluta nähdä valinnan tekemisen vaivaa.

Mutta mikä oikeus minulla on sanoa, mikä on hyvää taidetta? Eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä, eihän? Ja mitä väliä sillä minulle on, vaikka MTV 3:lta tulisi Poliisiopisto 6 joka ikinen ilta? No, eihän sillä mitään väliä olekaan. Minä vain pelkään, että joku päivä me kaikki hukumme loputtomaan kusen virtaan.

Liekehtivä vuohi on olemassa näyttääkseen ihmisille, että vaihtoehtoja on olemassa.

Unholy Trinity

Erinomaista, että blogi saatiin jylläämään. En tiedä miten tällaiseen kuuluisi kirjoittaa, mutta laitetaan nyt tähän blogiin kauhisteltavaksi Hyvinkäällä läpipäässeiden kunnallisvaaliehdokkaiden määrät puolueittain:

KD 1 (3)
KESK 6 (6)
KOK 16 (12)
PS 3 (0)
SDP 13 (15)
SIT 2 (0)
VAS 5 (5)
VIHR 5 (5)

Olisin luullut Vasemmistoliiton hyötyneen eniten Kokoomuksen harjoittamasta perseilystä, mutta toisin kävi. Ei sinänsä ihme, sillä Vasemmistoliittoa oli parissakin vaalibileissä puffaamassa Hyvinkään seudun ylpeys: SPITTIN FIYAH SOUND Se nyt vaan tuppaa vaikuttamaan feikiltä, kun suomipoika koittaa kuulostaa jenkiltä.

Willatehdas on meidän.

Nähtävästi vaalit voi sittenkin voittaa rahalla ja markkinameiningillä. Korvapuolue nosti kannatustaan Hyvinkäällä lähes seitsemän prosenttia ja valtuustoon tämä jengi sai neljä paikkaa lisää. Eikä mikään ihme; viime viikot kaupunkikuvaa ovat tehokkaasti täplittäneet toivotalkoot ja korvakahvilat. Mahtoivat moiset tulla kalliiksi.

Minä kuitenkin naiivisti uskoin että kaupunkilaiset olisivat kyllästyneet diskokapitalismiin, ja että nuori, vihreä vasemmisto olisi jyrännyt itsensä kaupunginvaltuustoon liput liehuen. Lapsenomainen usko on kaunis ja tärkeä asia, mutta nyt kun savu pikkuhiljaa hälvenee, on aika tarkastella raunioita.

On nimenomaan lapsenomaista kuvitella, että tämä vaalitulos millään lailla edistäisi Hyvinkään kulttuurielämää, ja että Willatehtaan tulevaisuutta pohdittaisiin jostain muusta kuin yrityselämän näkökulmasta. Willateatterilaiset voivat olla varmoja, että joka ikinen mahdollinen virasto ja firma levittää lonkeronsa perinteiselle näyttämölle, jos asialle ei mitään tehdä.

Nyt kun tummia pilviä kertyy yllemme, on aika yhdistyä ja koota rivit. Synkeistä vaalituloksista huolimatta meillä on miehemme ja naisemme valtuustossa. Me pystymme taistelemaan uusliberaalien ylivaltaa vastaan! Me pystymme luomaan Willatehtaasta alueen, jossa kaupunkilaiset luovat kulttuuria kaupunkilaisille, kaupunkilaisten ehdoilla.

Tämä työ on aloitettava nyt. Meidän on oltava tietoisia Willatehtaaseen liittyvistä käänteistä ja asianhaaroista, meidän on oltava yhteydessä niihin valtuutettuihin jotka asiaamme voivat edistää ja meidän on unohdettava vanhat riitamme. Ennen kaikkea meidän on huudettava niin lujaa, että äänemme varmasti kuullaan!

Ainoastaan kaupungin kulttuurielämä voi luoda kaupungille identiteetin. Kaupunki ilman kulttuurielämää on pelkkä nukkuva lähiö.

Vuohia ja kunnallispoliitikkoja

Näin kunnallisvaalipäivänä kansalaisvaikuttaminen on tietysti meidän kaikkien sydäntä lähellä. Mikä olisi herttaisempi aktivismin muoto kuin perustaa oma blogi? Sitä paitsi kaikilla muillakin on jo.

Liekehtivä vuohi on hyvinkääläinen poikkikulttuuriyhdistys, joka yrittää saada Kuolleeseen kaupunkiin hieman eloa. Teatteriesitysten ja lyhytelokuvien lomassa on tullut julkaistua myös vinyyliä ja runokirjaa sekä järjestettyä kaikenlaista hulabaloota. Blogin aihepiiriä sinänsä ei ole millään tavalla rajattu, mutta luultavasti suurin osa teksteistä tulee koskemaan asioita jotka ovat eniten Vuohen sydäntä lähellä; elokuva, teatteri, musiikki jne. Kirjoittajat tulevat varmaankin vaihtelemaan paljon, jos jollain vaikka olisi joskus jotain sanottavaakin jostain.

Tämän illan aihe on kuitenkin itseoikeutetusti politiikka. Caporegime Juuso järjesti viime lauantaina 18.10. Hyvinkäällä paneelikeskustelun kunnallisvaaliehdokkaille. Aiheina oli mm. joukkoliikenne, keskustan tulevaisuus sekä hyvinkääläinen kulttuurielämä. Läsnä oli Kokoomuksen, Keskustan, Sdp:n, Vihreiden sekä Vasemmistoliiton edustajat. Yleisönä oli lähinnä hyvinkääläistä teatterikansaa, joten vähemmän yllättäen kaikki keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että rahaa pitäisi saada kaikille hirveästi lisää, joukkoliikenteen kunnallinen tuki pitäisi ehdottomasti kaksinkertaistaa, hyvinkääläinen teatteri on maailmankuulua ja lissynlässyn luupiluu. Kysyin ehdokkailta, mistä raha tähän kaikkeen tulee, mutta sain vastaukseksi vain loukkaantunutta tuhahtelua. Kuulemma tukien nostaminen ei vaadi lainkaan rahaa, vaan hyvää mieltä. Teki välittömästi mieli kirmata äänestyskopeille.

Puolitoistatuntisen keskustelun aikana yksimielisyyden verho rakoili onneksi edes hetkittäin, ja ehdokkailla tuntui välillä olevan jopa mielipide-eroja. Tässä minun päällimmäiset muistikuvat ehdokkaiden puheenvuoroista:

Kok: Rautatieliikenne yksityistettävä. Esimerkiksi Britanniassa tämä meni päin persettä, mutta mitä sitten?

Kesk: "Kaikki olennainen tulikin jo sanottua."

Sdp: Kaikki on tärkeää ja isompi parkkitila rautatieasemalle. 

Vihr: Emme tue mitään, mutta haluamme olla kaikessa messissä.

Vas: Päätökset eivät parane, vaikka valtuutetuille rakennettaisiin kuinka hienot ja mukavat istuntosalit.

Mutta kaikenkaikkiaan tilaisuus oli kyllä positiivinen kokemus. Hieman virallisempaa selontekoa Aamupostista. Vaikka suhtaudunkin politiikkaan melkoisen kyynisesti, niin pitäähän sitä tänään taas rientää äänestämään. Onpahan sitten taas varaa vinkua.