Willatehdas on meidän.

Nähtävästi vaalit voi sittenkin voittaa rahalla ja markkinameiningillä. Korvapuolue nosti kannatustaan Hyvinkäällä lähes seitsemän prosenttia ja valtuustoon tämä jengi sai neljä paikkaa lisää. Eikä mikään ihme; viime viikot kaupunkikuvaa ovat tehokkaasti täplittäneet toivotalkoot ja korvakahvilat. Mahtoivat moiset tulla kalliiksi.

Minä kuitenkin naiivisti uskoin että kaupunkilaiset olisivat kyllästyneet diskokapitalismiin, ja että nuori, vihreä vasemmisto olisi jyrännyt itsensä kaupunginvaltuustoon liput liehuen. Lapsenomainen usko on kaunis ja tärkeä asia, mutta nyt kun savu pikkuhiljaa hälvenee, on aika tarkastella raunioita.

On nimenomaan lapsenomaista kuvitella, että tämä vaalitulos millään lailla edistäisi Hyvinkään kulttuurielämää, ja että Willatehtaan tulevaisuutta pohdittaisiin jostain muusta kuin yrityselämän näkökulmasta. Willateatterilaiset voivat olla varmoja, että joka ikinen mahdollinen virasto ja firma levittää lonkeronsa perinteiselle näyttämölle, jos asialle ei mitään tehdä.

Nyt kun tummia pilviä kertyy yllemme, on aika yhdistyä ja koota rivit. Synkeistä vaalituloksista huolimatta meillä on miehemme ja naisemme valtuustossa. Me pystymme taistelemaan uusliberaalien ylivaltaa vastaan! Me pystymme luomaan Willatehtaasta alueen, jossa kaupunkilaiset luovat kulttuuria kaupunkilaisille, kaupunkilaisten ehdoilla.

Tämä työ on aloitettava nyt. Meidän on oltava tietoisia Willatehtaaseen liittyvistä käänteistä ja asianhaaroista, meidän on oltava yhteydessä niihin valtuutettuihin jotka asiaamme voivat edistää ja meidän on unohdettava vanhat riitamme. Ennen kaikkea meidän on huudettava niin lujaa, että äänemme varmasti kuullaan!

Ainoastaan kaupungin kulttuurielämä voi luoda kaupungille identiteetin. Kaupunki ilman kulttuurielämää on pelkkä nukkuva lähiö.