Koin valaistuksen tänä vuonna Rakkautta ja anarkiaa -festareilla. Ehdin käydä tarkastamassa reilun tusinan leffaa, joista suurin osa oli hyviä tai helvetin hyviä. Mennessäni vaahtoamaan imdb:seen vaikka jonkun Lovesicknessin hienoudesta, huomasin että sielläkin ko. leffan oli bongannut vain reilut sata ihmistä. Verrokkina vaikka The Dark Knightin arvostelleet vajaat 300 000 ihmistä.
Tavallaan sitä tuntee itsensä etuoikeutetuksi päästessään näkemään noin harvinaista herkkua. Toisaalta harmittaa ajatellakin tuhansia loistavia elokuvia, joita en tule koskaan näkemään, vain koska en tiedä niiden olemassaolosta. Eritoten vituttaa ajatella, kuinka ihmiset missaavat hienoja leffoja (tai musaa, kirjallisuutta, whatever) upottaessaan päänsä välinpitämättömyyden ripulisankoon.
Maailma on tupaten täynnä hieno taidetta. Miksi siitä sitten suodattuu meille vain muutama promille, sekin täyttää tuubaa? Luulisi, että internetin valtakaudella, kun kaiken saa nappia painamalla, olisi ns. hyvä taide kokenut uuden kukoistuskauden.
Sen sijaan on käynyt täysin päinvastoin; Elokuvateattereissa näytetään vain kaikkein kusisimpia Hollywood blockbustereita, hyvästä eurooppalaisesta (tai amerikkalaisesta, aasialaisesta, ...) elokuvasta ei ole tietoakaan. Listamusiikista en edes viitsi alkaa paasata.
Kauan sitten, ennen kuin meikäläinen oli syntynyt, saattoi Suomessa kävellä elokuvateatteriin katsomaan Fellinin, Godardin tai vaikka Kurosawan elokuvia. Isoveljen kaverilta saatua kahdeksannen sukupolven suttuista Braindead-kopiota varjeltiin kuin Torinon käärinliinaa. Undergroundmusiikkia jaettiin nauhanvaihtoverkostoissa; uusimpien bändien demot kulkeutuivat kasetilta toiselle ympäri maailmaa. Kirjeitse.
Minusta tuntuu, että samalla kun kaiken on alkanut saada suoraan kotisohvalle tarjoiltuna, on myös mielenkiinto kaikkea kohtaan kadonnut. Enää ei edes haluta ottaa selvää, voisiko olla olemassa jotain vaihtoehtoista tavaraa. Luotetaan siihen, että kun kaikki muutkin diggaavat tästä, minäkin diggaan. Ei haluta nähdä valinnan tekemisen vaivaa.
Mutta mikä oikeus minulla on sanoa, mikä on hyvää taidetta? Eihän miljoona kärpästä voi olla väärässä, eihän? Ja mitä väliä sillä minulle on, vaikka MTV 3:lta tulisi Poliisiopisto 6 joka ikinen ilta? No, eihän sillä mitään väliä olekaan. Minä vain pelkään, että joku päivä me kaikki hukumme loputtomaan kusen virtaan.
Liekehtivä vuohi on olemassa näyttääkseen ihmisille, että vaihtoehtoja on olemassa.
