maanantai 17. marraskuuta 2008

Muurin mahti

Hyvinkää on rautatiekaupunki, josta lähdetään junalla, johon tullaan junalla tai josta mennään junalla ohi. Kaupunkia vaivaa identiteetin puute. Yleensä keskustellessa ulkopaikkakuntalaisten kanssa käy ilmi, että he eivät tunne millään lailla tätä maamme 19. suurinta paikkakuntaa. Junan
ikkunasta Hyvinkää näyttäytyy harmaana ja ikävänä. Ainoastaan kaunis Ahjontalo näyttäytyy ohikiitäville reissaajille.

Karkein esimerkki tästä ankeudesta on Sillankorvankadun ja aseman vitosraiteen väliin jäävä betonivalli. Joka aamu sadat junaa odottavat matkaajat tuijottavat tätä brutaalia, harmaata muuria. Myös pikajunissa istuvat reissaajat näkevät tämän ilottomuuden ihmeen kolistellessaan kohti uusia seikkailuja. Mainostajathan ovat jo tajunneet muurin mahdin. Seinämän ainoat väriläiskät ovatkin kolme suurta, kaupallisiin tarkoituksiin valjastettua plakaattia, joissa autofirmat yrittävät houkutella kulkijoita pois raiteilta, takaisin maanteille.

Ongelman ratkaisu tuntuu itsestään selvältä: seinämän maalaaminen toisi rutkasti lisää väriä ja näyttävyyttä pitäjällemme. Maalaustehtävän voisi antaa hyvinkääläisille taiteilijoille tai taidekoulun opiskelijoille. Näin kustannukset eivät kasvaisi kohtuuttomiksi ja samalla tuettaisiin
paikallista tekemistä ja osaamista.

Maalausten aiheista voisi järjestää vaikka kilpailun, jossa voittava ryhmä pääsisi toteuttamaan oman visionsa kansalaisten riemuksi. Se olisi lähidemokratiaa parhaillaan, kun kaupunkilaiset saisivat itse äänestää kaupunkinsa somistamisesta. Toisaalta muuri on niin pitkä, että siihen voisi
maalata useammankin kuin yhden teoksen.

Entisessä opiskelupaikassani, Hyvinkään Yhteiskoulussa oli tapana maalata ruokasalin seinään uusia teoksia joka vuosi. Ajatuksena oli, että jokainen opiskelijapolvi saisi jättää oman kädenjälkensä tuohon arvostettuun oppilaitokseen. Idea oli hyvä, ja se piristi ahdasta ja meluisaa ruokailutilaa. Tätä samaa ajatusta voisi soveltaa myös Sillankorvankadun valliin. Muuriin voisi maalata uudet kuviot vaikka kerran vuodessa. Tästä voisi tulla mukava paikallinen perinne, eikä kukaan pääsisi kyllästymään samoihin kuvioihin asemalla seistessään.

Jokaisen kaupungin identiteetin kannalta paikallinen, asukaslähtöinen kulttuuri on ensiarvoisen tärkeää. Tämän kulttuurin pitää näkyä ja kuulua katukuvassa, eikä sitä saa kahlita tai rajoittaa, koska juuri se erottaa kaupungit kuolleista nukkumalähiöistä. Haluammeko että Hyvinkää on
tulevaisuudessakin "harmaa taajama, josta kuljen junalla ohi," kun sillä olisi mahdollisuus olla "värikäs kaupunki josta kuljen junalla ohi, mutta jossa voisin mielelläni piipahtaa?"

3 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Ei paskempi idea!

Joskus, about vuosi sitten, oli vanhan postitalon seinässä makea taidekoululaisten tekemä graffiti. Samaa meininkiä aseman muuriin vaan, saatana.

Tosin silloin jäävät mainostajien eurot saamatta. Idea kaatuu viimeistään siihen.

Juuso kirjoitti...

Kaipa niille mainosplakaateillekkin on siinä tilaa. Muuri on meinaan helvetin pitkä.

Tosin räikeät kuvat saattavat haitata mainostajan mision ja vission... vision ja mission esiintuomista.

Anna kirjoitti...

Totta turajat toveri!
Hieno idea tuo paikallisen taiteen nostaminen betonimöhkäleisiin. Valitettavaa vaan, kun nämä kaikkien mielestä hyvät ideat aina jostain kumman syystä kuitenkin kaatuu jossain byrokratian koukeroissa.
Noita "ohikulkijoiden" ja varsinkin junamatkustajien kommentteja Hyvinkäästä voi lukasta lisää mun jutusta kesältä: http://www.aamuposti.fi/Uutiset/Arkisto/2008/07/05/Selka-radalle-pain